Saimme tehtäväksi kirjoittaa mielipidetekstin joko aiheesta ”Opettajana diginatiiveille ” tai ”Elinikäistä oppimista sosiaalisessa mediassa”. Valitsin jälkimmäisen aiheen. Kirjoitus piti myös julkaista jossakin verkkolehdessä, keskustelupalstalla tai muulla foorumilla. Kouluhistoriani aikana olen kyllä kirjoitellut kiitettävän paljon, mutta koskaan ennen en ole julkaissut mitään blogissa tai verkkolehdessä. Tämä kaikki on siis ollut uutta ja ihmeellistä!

Etsin netistä (”googletin”) erilaisia verkkolehtiä. Osa oli poliittisia ja osa rajattu johonkin muuhun erityiseen aihepiiriin. Uusi Suomi –verkkolehti vaikutti asialliselta, ja sen kerrottiin olevan maamme luetuin itsenäinen verkkolehti ja ”ajattelevan, uteliaan ja osallistuvan lukijan päivittäinen uutislehti”. Sivusto tarjoaa lukijoille kaksi keskusteluareenaa, Puheenvuoron ja Vapaavuoron. Kummatkin ovat itse asiassa blogipalveluita. Puheenvuoro on vähän virallisempi yhteiskunnallinen verkkokeskusteluareena, ja Vapaavuoro on puolestaan kulttuuria, viihdettä, urheilua ja muita vapaa-ajan aktiviteetteja koskevaa kansalaiskeskustelua varten. Päädyin perustamaan (taas!) blogin ja julkaisemaan tekstini Vapaavuorossa.

Ujommalle kirjoittajalle Vapaavuoro julkaisupaikkana on siinä mielessä turvallinen, että oma teksti tuntuu hukkuvan jatkuvasti lisääntyvien kirjoitusten tulvaan. Blogin kirjoittajan on kuitenkin esiinnyttävä omalla nimellään. Myös nimimerkin käyttö on mahdollista, mutta se edellyttää erillistä sopimista palveluntarjoajan kanssa ja oikean henkilöllisyyden ilmoittamista Uudelle Suomelle. Blogitekstien sisältöä säädellään keskusteluohjeiden ja käyttöehtojen avulla. Jokainen keskustelija on vastuussa omista kirjoituksistaan. Asiattomien viestien esittäminen sekä perättömän tiedon levittäminen on kiellettyä. Kirjoittaja ei saa myöskään kiroilla, mainostaa, käyttää pelkkiä isoja kirjaimia eikä käyttäytyä häiritsevästi. Rikokseen kehottaminen sekä ylipitkien lainausten käyttäminen on kielletty. Kirjoituksen on siis oltava lain ja hyvien tapojen mukainen.
Aloitin kirjoitusprosessin etsimällä netistä määritelmät käsitteille sosiaalinen media ja elinikäinen oppiminen. Määritelmät löytyivät osoitteista http://www.vsy.fi/index.php?k=10445 ja http://www.edu.fi/materiaaleja_ja_tyotapoja/tvt_opetuksessa/mika_ihmeen_sosiaalinen_media. Käytin luotettavia lähteitä ja merkitsin ne näkyviin. Muita lähteitä tai materiaalia en oikeastaan käyttänyt.

Käsitteiden (sosiaalinen media ja elinikäinen oppiminen) määritelmiä lukuun ottamatta kirjoitukseni perustui omiin pohdintoihini. Oivalsin, että käsitteiden välisessä suhteessa on kaksi puolta: elinikäinen oppiminen on jatkuvasti kehittyvän sosiaalisen median hyödyntämisen edellytys mutta myös sen seuraus. Voidakseen käyttää sosiaalista mediaa on opittava uusia taitoja, ja toisaalta sosiaaliseen mediaan osallistuessaan oppii uusia tietoja ja taitoja. Ymmärsin, että sosiaalisen median ja elinikäisen oppimisen läheisellä suhteella on hyvät ja huonot puolensa: yksilö voi oppia uusia asioita, mutta toisaalta tekniikan kehittyessä hän voi jäädä kokonaan sosiaalisen median ulkopuolelle. Tein hienon oivalluksen näin jälkikäteen: sosiaalisen median ja elinikäisen oppimisen suhteen edut ja haitat johtuvat sosiaalisen median luonteesta. Aina voi näköjään oppia jotain uutta!